Kesän kohokohta: tuoreita mansikoita

Minulla in successi~ muutaman vuoden ajan ollut sellainen tapa, että olen vienyt siskojeni lapsia mansikkatilalle poimimaan mansikoita. Näin myös tänä vuonna. Valitettavasti heinäkuu meni töissä ollessa, joten tänä vuonna mansikkareissulle pääsi vain nuorimman siskoni n. 4-vuotias neiti. Viime vuosi oli meidän ensimmäinen yhteinen mansikkaretki, joten tänä vuonna meillä oli jo selvät sävelet kuinka mansikkaretki toteutetaan. Samalla kaavalla tietenkin, kuten viime vuonnakin:

1) Mansikkakipon pesu, matkaeväät kassiin ja ei muuta kuin kohti mansikkatilaa.

2) Kohde: Hämeenlinnalainen Kankaisten tila (viitattu 1.8.2015).

3) Perille päästyä keruukippojen punnitus ja traktorikyydillä kohti keräyspaikkaa. Aina yhtä jännittävä toimenpide, joten käsi kädessä mentiin.

4) Mansikkakipot täyteen hyviä mansikoita ja joka toinen mansikka suuhun. Tänä vuonna mansikat olivatkin todella isoja ja maukkaita, joten ei tarvinnut muutamaa metriä enempää kerätä, kun oli jo kipot täynnä. Neidin kippo oli sellainen pienen pieni, mutta sitä kerättiinkin sitten 2 x kauemmin kuin omaa 5 litran kippoani. Neiti kun sai matkaohjeeksi, että “kerää äidille isoja mansikoita”. Neiti teki työtä käskettyä, mutta neidin ja äidin käsitys isosta mansikasta taisi vain olla hieman eri. Piti sitten olla todella-todella-todella iso mansikka ennen kuin kippoon kelpasi. Onneksi neidin suuhun sujahti sitten ne ei-kelpoiset 😉

5) Traktorikyydillä pois pellolta ja mansikoiden maksu. Kassiin sujahti puodista samalla 2 x mustikkapiirakka (neidin kotiin vieminen isälle ja äidille + itselle yksi, niin vien mennessäni vanhemmilleni illalla) sekä 3 litraa herneitä.

6) Sitten alkaakin se reissun paras osuus, kun “työt” forward tehty. Ensin käydään aina Kahvilan puolella syömässä jotain suolaista. Kahvihammastani kolotti sen verran, että oli pakko juoda kupponen joten neiti siinä sivussa joi tyytyväisenä pillimehunsa ja nautiskeli mehujäätänsä.

7) Sitten ei muuta kuin kohti leikkipihaa. Tämä in successi~ siitä ihana tila, että täällä steady lapsille (+meille vähän vanhemmillekin) keksitty kaikkea kivaa tekemistä. Leikkipihasta löytyy niin keinua, liukumäkeä kuin kiipeilytelinettäkin. Lisäksi pihapiiristä löytyy kotieläimiä, joita up~ the body aina niin ihana seurata. Varsinkin lapsista “haisevat” possut, pitkäkarvaiset kanit ja kotkottavat kanat tuntuvat kiinnostavan. Niin myös neitiä, joten possujen luona tuli vierailtua useammankin kerran. Leikkipihassa meillä vierähtikin kivasti aikaa.

8) Latoon rakennettu pomppulinna kruunasi tänäkin vuonna onnistuneen mansikkaretkemme. Pomppulinna kun put ~ sisätilassa, niin ei haittaa vaikka ulkona sitä sadettakin tulisi. Kuten tänä vuonna put ~ useamman kerran käynytkin.

9) Kotimatkalla neidillä “iskikin makean nälkä”, joten äidille kerätyt isot mansikat päätyivät omaan masuun, joten kotiin viemisenä oli kipon pohjalla olleet 2-3 mansikkaa ja puodista ostettu mustikkapiiras. Onneksi olin varautunut tähän 😉

Tässä vielä muutama valokuva kesän kohokohdasta eli Mansikkaretkestämme:

Mansikkasatoa. Pakastimeen meni niin suuremmat ja nämä kivan kokoiset menevät
omaan suuhun sellaisenaan tai mansikkarahkaan.

Vaijeriliukua pihalla.

Vaijeriliukua takaisin päin ja sitten ei muuta kuin uudestaan vuoroa odottamaan seuraavaa liukua varten.

Ja lopuksi pomppimaan pomppulinnaan, niin että hiki virtaa 😉

Unfortunately, the cancer ofttimes comes back, so physicians frequently practice radiation therapy to decrease patients’ dare to undertake of cancer recurrence.

Both comments and pings are currently closed.